February 10, 2021

Synnytyskertomus ja kuulumisia

synnytys, vauva, oslo

Heippa pitkästä aikaa!


Väsymys ja tukala olo vei loppu vuodesta sekä alkuvuodesta voiton, enkä jotenkaan jaksanut edes tänne tulla mitään kirjoittelemaan.


Mutta siis synnytyskertomukseen.. Mikäli synnytyskertomus ei kiinnosta tai synnytyksen jotkin yksityiskohdat, niin kannattaa ehkä jättää lukematta!:D


Kyselin silloin torstaina päivällä kaikkia keinoja millä saataisiin synnytys käynnistymään. Sain paljon erilaisia vinkkejä kuten vadelmalehtiteen juomiminen, kylpyhuoneen siivous, jumppapallon päällä "pomppiminen", seksi, rentoutuminen (kylpy), jalkapohjien hieronta ja akupunktiopisteiden painanta. Lähes kaikki kokeiltiin tietty!:D Mies lähti toisiin harjoituksiin noin klo 14. Lähes heti kun hän oli lähtenyt, tuli ensimmäinen hieman napakampi supistus. Laitoin miehelle viestin klo 14.17 että "harjoitussupistuksia vähän voimakkaampia pari tullut". Hän oli siis koko tammikuun tahtonut aina tietää onko tuntemuksia ennen kuin menee jäälle. Hän käski laittamaan herkkänä tietoa, jos jatkuu tai tulee muuta. Klo 14.41 laitoin "vähän voimistuu". Tästä ei sitten kauaa kulunut, kun nousin sohvalta ylös ja olin menossa vessaan, kun ensimmäinen satsi lapsivettä lirahti housuun. Siinä sitten vessassa yritin hallitusti siivota vesiä ja miettiä että mitenköhän saisin puhtaat pvaatteet makuuhuoneesta, kun kokoajan tihkui lapsivettä ja lapset olivat olohuoneessa katsomassa leffaa. Ajattelin etten soita vielä Tommille, vaan vasta kun kunnolla supistelee. Ensimmäinen kipeämpi supistus kuitenkin tuli todella pian ja soitin Tommille klo 14.57. Tommi oli nopeasti kotona, sillä halli on n. 180m päässä meiltä. Päätin soittaa Ullevålin sairaalaan (jonka olin valinnut synnytyssairaalakseni) varmuudeksi, vaikkei supistukset olleet super kipeitä. He käskivät tulla heti, sillä edellisenä päivänä olin ollut kahdelle sormelle auki ja kohdunkaula lyhentynyt.


Supistukset alkoivat olemaan heti noin 5min välein, kestoltaan 45sec-1min pituisia ja jouduin kyllä keskittymään hengittelyyn niiden tullessa. Sairaalalle päästyäni mulle tehtiin sisätutkimus, joka teki aivan saakelin kipeetä.. Kätilö totesi että kahdelle sormelle auki ja hieman epäkypsä kohdunsuu. Käyrien jälkeen hän laittoi minut kävelemään käytäville hetkeksi jotta saataisiin supistukset voimistumaan. Ja kyllä.. Se onnistui. Supistukset voimistuivat todella nopeasti ja tulivat 3minuutin välein. Kun olin kävellyt n 30 minuutin ajan, oli kohdunsuuni 4-5cm auki ja minulle tilattiin synnytyssali. Osastolla oli ruuhkaa ja jouduimme odottamaan miehen kanssa käytävällä, ja voi sitä tuskaa.. Heti saliin päästyämme pyysin saada epiduraalin. Melko nopeasti sen sitten sainkin. Huomasin kuitenkin että epiduraali ei auttanut lähes yhtään. Jossain kohtaan muistan että selkäkipu hieman helpotti, mutta kaikki muut kivut olivat aivan tuskaisia. Jossain kohtaa kätilö totesi, että vauvan pää on väärässä asennossa ja se hidastaa myös kohdunsuuni aukeamista. Jouduin alkamaan ponnistamaan kun olin n 7cm auki, jotta kätilö saisi yritettyä kääntää häntä. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, vaikka kätilö kävi hakemassa jossain kohtaan toisen kätilön, joka oli kuulemma äärimmäisen hyvä kääntämisessä.

Kun todettiin että vauvaa ei saada käännettyä, vaikka olin yrittänyt monta eri asentoa supistuksien vastaanotossa, kiellettin multa ponnistaminen jos vauva kääntyisi vielä niin. Sain yhden supistuksen vain hengiteltyä, mutta sen jälkeen en enää pystynyt olemaan ponnistamatta. Siitä alkoikin sitten erittäin kivulias ja raskas 25 minuutin puristus. Kivut olivat todella kovat, eikä epiduraali vienyt niitä edelleenkään pois, vaikka annosta lisättiin kaksi tai kolme kertaa. Ponnistus ponnistukselta tuntui ettei niistä ole mitään apua ja että kun supistus loppui vauva olisi palautunut takaisin. Kuitenkin kaksi viimeistä ponnistusta olivat ne, jotka saivat hänet viimein saapumaan syliimme. Olin todella uupunut mutta niin äärettömän onnellinen!<3

Kaikki meni siis loppujen lopuksi erittäin hyvin!<3 Menetin jonkin verran verta, joka sai hieman jännitystä ilmaan, kun huoneeseen pamahti yhtäkkiä 5 hoitajaa lisää. He hoisivat upeasti kaiken enkä voisi olla kiitollisempi kaikille niille kätilöille ja lääkäreille jotka olivat synnytyksessäåni mukana!


Yksi suuri ero Suomessa synnyttämiseen oli, että kätilö oli kokoajan kanssani ja seurasi vauvan sykettä yms. ja minua supistuksien aikana. Vauva syntyi siis kasvot ylöspäin, joka hidasti kohdunsuun avautumista, sekä teki ponnistuksesta kivuliaamman. Uskomatonta kyllä, että sain vain muutamia naarmuja, sillä olin täysin varma että nyt tulee pahaa jälkeä..:D


Selvisin siis myös "väärällä kielellä" synnytyksessä, joka oli yksi suuri jännottävä asia minulle!:D Muutaman kerran taisin puhua heille suomea koviem kipujen vuoksi, mutta Tommi käänsi kaiken heille..:p


Huomenna vauva on jo 3 viikkoa vanha, en kestä miten nopeasti aika on mennyt!<3


-Pia